Blogi: Sun elämältä suunta puuttuu

På svenska | In English

Osa hallituksen paljon puhutuista työelämälainsäädännön muutoksista tähtää työllisyysasteen nostamiseen, mutta myös työn hinnan alentamiseen. Tämä on syytä suoraan sanoa ja ken muuta väittää, puhuu vähintäänkin muunneltua totuutta.

Vaikutukset työn hintaan ovat toteutuessaan pääasiassa epäsuoria ja realisoituvat esimerkiksi paikallisen sopimisen laajentamisen, lomautusilmoitusajan ja muutosneuvotteluaikojen lyhentämisen sekä ensimmäisen sairauspäivän palkattomuuden kautta.

Koko Suomen mielenkiinto on viimeisen puolen vuoden aikana kohdistunut näihin muutoksiin, joiden edistämiseen ja myös vastustamiseen on uhrattu puolin ja toisin energiaa aivan valtavasti. Vastustaminen ja vaikuttaminen on luonnollisesti ammattiliittojen tehtävä, sillä muutokset heikentävät palkansaajien asemaa monellakin tavalla. Tuotan kuitenkin kaikille osapuolille pettymyksen toteamalla, että valitettavasti näistä teemoista ei tosiasiassa löydy vastausta kaivattuun kysymykseen: ”Mistä Suomelle kasvun eväät?”

Työn hinnalla yritykset voivat ylipäätään kilpailla varsin rajallisesti. On päässyt unohtumaan, että kaikella muulla, kuten vaikkapa tuotteiden ja palveluiden laadulla, yritykset voivat kilpailla rajattomasti.

Suomen ainoa mahdollinen ja tavoiteltava suunta pitää olla kasvaa kansakunnaksi, joka tuottaa sellaisia tuotteita ja palveluita, joiden tekemisestä voidaan maksaa maailman korkeinta palkkaa. Myönnän tämän olevan helpommin sanottu kuin tehty, mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei oikein yritetäkään ja valittu suunta on suorastaan toinen. Eivätkä ainakaan nämä työelämälainsäädännön muutokset ole oikotie onneen.

Politiikan voimin taidetaan urakalla korjata sellaista, joka lähtökohtaisesti toimi. Sixten Korkman kirjoitti äskettäin Helsingin Sanomissa: ”Sopimuspolitiikka toimi viime vuosikymmenellä hyvin. ’Kiky-sopimus’ kohensi kilpailukykyä, palkankorotukset olivat pääosin vientialojen mukaisia ja varsin maltillisia, työttömien eläkeputki poistettiin ja eläkejärjestelmää kehitettiin sovussa.” Siksi on yllättävää, että hallitus katsoo tarpeelliseksi puuttua näin vahvasti työehtoihin ja myös työn hintaan.

Työmarkkinapolitiikkaan toivoisinkin nykyistä vähemmän politiikkaa ja enemmän työmarkkinaa. Nykytilanteesta tulee mieleen Anssi Kelan biisin sanat: ”Sun elämältä suunta puuttuu. Sä aina tartut tikkuun lyhimpään. Se ei johda mihinkään.”

YTN voi osaltaan vaikuttaa suunnan valintaan. On mahdollisuuksien rajoissa, että neuvottelut Suomen työmarkkinamallista vielä käynnistyvät, ja YTN:n intressi on luonnollisesti olla mukana neuvotteluissa. Varsinkin kun YTN on Teknologiateollisuuden suurin sopimuskumppani työehtosopimusten piirissä olevien jäsenten määrällä mitattuna. Joka tapauksessa syksyllä alkavissa työehtosopimusneuvotteluissa mitataan, onko Suomessa vielä tilaa neuvottelulle ja sopimiselle.