Kasvava huoli järjestöjen rahoituksesta nousi työhyvinvoinnin ohella keskusteluun YTN järjestöalan jäsentilaisuudessa kesäkuussa. Kollegoja tapaamaan kokoontui 3.6.2025 noin 50 järjestöalalla työskentelevää jäsentä.
Samalla kun päivittelemme kansalaisyhteiskunnan romuttumista diktatuurimaissa, saamme seurata järjestösektoria näivettäviä rahoitusleikkauksia Suomessa.
– On arvokysymys, että meillä on kansalaisyhteiskunta, kiteytti SOSTE – Suomen sosiaali ja terveys ry:n järjestöpäällikkö Kiril Häyrinen varmasti monen YTN järjestöalan jäsentilaisuuteen tulleen ajatukset.
Häyrinen kertoi hälyttävästä tilanteesta sosiaali- ja terveysalan järjestöissä niiden yrittäessä sopeutua kasvaviin ja vaikeasti ennakoitaviin rahoitusleikkauksiin.
– Toiminta supistuu – totta kai. Moni järjestö on tilanteessa, jossa hyvä johtaminen punnitaan. Ei voi olla niin, että rahoituksen supistuessa yritetään tehdä kaikki sama kuin aikaisemmin. Johtamisella on varmistettava, ettei henkilöstön työkuorma kasva hallitsemattomasti, Häyrinen painotti.
Supistuvan rahoituksen tilanteessa helposti leikataan järjestöjen ammattimaisista tukitoiminnoista. Häyrinen muistuttaa, että niin tärkeää kuin vapaaehtoisten työ onkin, se ei pyöri itsestään. Sitä on koordinoitava ja johdettava ammattimaisesti, jotta toiminta on tuloksellista.
– Kaikkein raskainta rahoitusleikkausten iskiessä järjestöjen henkilöstölle on usein se, että asiakkaiden tarve ei tietenkään katoa minnekään. On valtava henkinen kuormitustekijä, ettei resurssien puuttuessa voi auttaa asiakkaita kuten aikaisemmin.
”Tulokset kylmäävät”
Järjestöjen ahdinko nousi esille jo syksyllä 2024 YTN Järjestöalan jäsenkyselyssä, jonka tuloksia tilaisuudessa esitteli sopimusalavastaava Marketta Hakkarainen. Sittemmin rahoitusleikkausten uhka on edelleen pahentunut, vaikka hurjimmat säästösuunnitelmat eivät syksyn 2025 budjettiriihessä toteutuneetkaan.
Viestinnän asiantuntija Uula Neitola Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry:stä kertoi allekirjoittavansa SOSTEn Häyrisen ja jäsenkyselyyn vastanneiden ajatukset.
– Järjestösektorilla on totuttu juustohöyläämään kuluja, mutta nyt uutta on, että rahoitusta leikataan monesta suunnasta. Kaikkien leikkausten yhteisvaikutus on kylmäävä.
– Järjestöt ovat yhteistyökumppaneita julkiselle sektorille, josta myös leikataan. Järjestöt tekevät sellaista työtä, jota julkinen sektori ei ehkä kykene tekemään, Neitola muistuttaa.
– Järjestöt ovat vapaaehtoistoiminnan ja osallistamisen asiantuntijoita. Tätä järjestöjen erityistä roolia on tuotava enemmän esiin.
Eettinen kuormitus yhteydessä työuupumukseen
Kouluttaja ja työnohjaaja Jutta Laino-Tabell, Ohjaamo®, pureutui kattavassa ja käytännönläheisessä koulutuksessaan kuormituksen hallintaan.
Myös Laino-Tabell nosti esiin eettisen kuormituksen, jonka hallintaan on kehitetty työkaluja. Niiden kehittäminen lähti aikanaan liikkeelle vanhusten kotihoidon työntekijöiden ahdingosta, kun resursseja leikattiin.
Laino-Tabell nosti esille johdon vastuun työkuorman hallinnassa.
– Tuleeko ylhäältä ohjatusti lupa luopua jostakin tekemisestä vai räpiköikö henkilöstö tämän asian kanssa keskenään?
Toisaalta Laino-Tabell muistutti, että myös työntekijä itse voi tehdä paljon kuormituksensa hallitsemiseksi. Laino-Tabell muistutti Juha T Hakalan ”turmaraja-ajattelusta”: useimmissa tilanteissa vähempikin pinnistely riittää hyvin.
– Järjestötyöntekijät ovat tunnollisia ja sitoutuneita. Jos tähtää aina kympin suoritukseen, uupuu varmasti.
Teksti: Anna Joutsenniemi
Kuvat: Mirkka Heininen