Artikkeli: YTN syntyi protestina pennilinjaa vastaan
Julkaistu
Kategoriat
Avainsanat
YTN – 50 vuotta työtä ylempien toimihenkilöiden etujen puolesta.
Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelukunta perustettiin vuonna 1973. Tärkeimpänä syynä oli halu saada myös ylemmät toimihenkilöt neuvottelupöytiin, etteivät muut päättäisi heidän palkoistaan.
Järjestön historiaa kartoittava ”Ja edessä oli umpihankea – Ylempien toimihenkilöiden tie neuvottelupöytiin” (Anitta Valtonen, 2019) näkee alkusysäyksenä YTN:n perustamiselle vuoden 1968 tulopoliittisen kokonaisratkaisun, joka aloitti Suomessa ns. tupo-kauden. Pääministeri Keijo Liinamaan mukaan nimetyssä ”Liinamaa ykkösessä” palkkoja korotettiin pennimääräisesti, ei prosenteissa. Tämä solidaarinen palkkapolitiikka oli SAK:n toiveiden mukaista, mutta vastoin ylempien toimihenkilöiden ja korkeasti koulutettujen etuja, sillä heidän suhteellinen palkkakehityksensä jäi heikommaksi kuin muilla palkansaajaryhmillä. Akava taipui hyväksymään tupon ja pennilinjan pitkin hampain.
Työmarkkinatoiminta ja palkoista neuvottelu ei ollut kuulunut ylempiä toimihenkilöitä edustavien järjestöjen tehtäviin. Ne olivat olleet pikemminkin ammatillisia kiltoja kuin ammattiliittoja sanan modernissa merkityksessä. Moni jäsen samastui vahvasti työnantajaan, halusi neuvotella työehtonsa itse ja piti puheita kollektiivisesta edunvalvonnasta vasemmistolaisuutena. Esimerkiksi ajatus lakkoon menosta koettiin hyvin radikaaliksi ja mahdottomaksi.
Muutosta lähtivät toteuttamaan uutta ajattelutapaa edustaneet toimihenkilöt Insinööriliitossa, Ekonomiliitossa sekä Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Keskusliitto KALissa, nykyisessä Tekniikan akateemiset TEKissä. He saivat tukea jäsenistön nuorelta polvelta.
PALKANKOROTUKSET KAUAN SUOSITUSTEN VARASSA
YTN oli perustamisensa aikaan vain liittojen yhteistyöelin vailla omaa toimistoa ja henkilökuntaa. Sen oli pitkään vaikea saada ääntään kuuluviin julkiseen sektoriin keskittyneen Akavan sisällä, ja työnantajajärjestö STK suhtautui ynseästi ajatukseen ylempien toimihenkilöiden omista työehtosopimuksista. 1980-luvun lopulle asti Akava neuvotteli tulopoliittiset sopimukset ja YTN:n piti tyytyä siihen, että STK suositti jäsenyrityksiään nostamaan ylempien toimihenkilöiden palkkoja yleisen sopimuslinjan mukaisesti. Kaikki eivät suosituksia noudattaneet.
Jäsenmäärän kasvu ja luottamusmiesverkoston luominen kuitenkin lisäsivät YTN:n painoarvoa vähä vähältä. Työnantajia sitoviin sopimuksiin päästiin viimein 1990-luvulla. Tuolloin Akavan työehtosopimusneuvottelut keskitettiin YTN:lle ja julkista sektoria edustaneelle Akava-JS:lle, nykyisen JUKOn edeltäjälle. Lama-aikana YTN-liitot profiloituivat myös järjestämällä alueellisia työllistymisprojekteja työttömille jäsenilleen. Ensimmäinen alakohtainen valtakunnallinen tes sovittiin metalliteollisuuteen loppuvuodesta 1994.
Vuonna 2007 YTN järjesti historiansa ensimmäisen lakon muiden alojen palkkakehityksestä jälkeen jääneellä suunnittelualalla. Lakon tuloksena ala sai kurottua teollisuuden palkkoja hieman kiinni. Myös työajan ulkopuolisen mutta työhön liittyvän matkustamisen korvauskäytäntöjä parannettiin, ja luottamusmiehen asema sekä toimintaedellytykset kohenivat huomattavasti.
TYÖNANTAJAT LOPETTIVAT TUPOT MUTTA JATKOIVAT KUSTANNUSTASON VAHTIMISTA
2000-luvulla YTN, kuten kaikki palkansaajajärjestöt, on joutunut sopeutumaan tilanteeseen, jossa työnantajat ovat asteittain alkaneet hylkiä neuvottelutoimintaa.
Tupo-kausi Suomessa päättyi muodollisesti vuonna 2007 työnantajien keskusjärjestön EK:n ilmoitukseen. Sittemmin EK jätti kaiken työehdoista sopimisen jäsenliitoilleen. 2020-luvulla Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus ovat kertoneet, etteivät ne enää tee työehtosopimuksia vaan suosivat yrityskohtaisia ratkaisuja. Teknologiateollisuus kuitenkin perusti yhdistyksen, joka neuvottelee tessejä ja johon sen jäsenyritykset voivat halutessaan liittyä.
Työnantajaleirin julistusten ja työmarkkinatodellisuuden välillä on vallinnut ristiriita, sillä keskitetyillä päätöksillä on edelleen ollut kysyntää.
– Varsinaisten tupojen jälkeenkin tehtiin raamisopimus vuonna 2011, työllisyys- ja kasvusopimus 2013 sekä kiky 2016, kaikki selvästi keskitettyjä ratkaisuja. Vielä koronan aikana keskusjärjestöt tekivät ehdotuksia, joihin sisältyi esimerkiksi lomautusilmoitusaikojen lyhentäminen, työttömyysturvan parannus ja työantajan eläkemaksujen alennus, luettelee YTN:n puheenjohtaja Teemu Hankamäki.
Ja yritysten kustannustason vartioimisesta työnantajat pitävät yhä kiinni. Hankamäki arvioi, että toiminta on vähintään yhtä tiukasti koordinoitua kuin keskitetyn tulopolitiikan aikaan.
– Pitäisi tehdä kunkin toimialan tilanteeseen sopivia paikallisia sopimuksia muttei sellaisia, jotka ylittävät yleisen palkkalinjan. Tämä työnantajien outo asenne on jäykistänyt koko neuvottelujärjestelmää, koska ennen kuin vientiteollisuuden pöydässä tulee ratkaisu, missään muualla ei päästä eteenpäin. Nythän onkin taas jonkinlainen uusi Suomen malli mietinnässä.
TEKissä työmarkkinajohtajana työskentelevä Hankamäki on toiminut YTN:n puheenjohtajana liki kuusi vuotta, mutta ollut järjestön toiminnassa mukana jo vuodesta 2005. Hän toimi muun muassa suunnittelualan vastuullisena asiamiehenä ja oli mukana toimialan laajassa lakossa 2007.
YLEISKOROTUSTEN MERKITYS JOPA KASVANUT
Tupo-aikana ylempien toimihenkilöiden palkkakehitys oli pitkään heikkoa suhteessa muihin palkansaajaryhmiin, mikä oli seurausta tuloeroja tasoittavasta pennilinjasta, eivätkä tupoihin liitetyt veroratkaisutkaan olleet ylemmille edullisia. ”Ja edessä oli umpihankea” -kirjan mukaan vuosina 1970–95 palkansaajien ostovoima kasvoi 58 prosenttia, mutta ylemmät jäivät keskiarvosta selvästi.
Kuluvalla vuosituhannella palkankorotukset ovat pääsääntöisesti olleet prosenttipohjaisia. Vuodesta 2004 YTN on tehnyt toimialakohtaisia tutkimuksia, ja niiden mukaan yleissitoviin työehtosopimuksiin kuuluva yleiskorotus on ollut jäsenistön enemmistölle varmin ansiotason nostaja.
– Meriittikorotukset ovat pitkällä aikavälillä vähentyneet. Esimerkiksi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä meriittikorotuksia sai noin kolmannes vastaajista, viime vuosina noin viidennes, kertoo tutkija Tuunia Keränen.
– Työnantajat haluaisivat luopua kokonaan sopimusten yleiskorotuksista, käytännössä ns. perälaudasta. YTN:n näkökulmasta tämä on vaikeaa, kun meriittikorotusten kattavuus näyttää pikemminkin vähenevän kuin lisääntyvän, sanoo puheenjohtaja Hankamäki.
HENKILÖSTÖEDUSTAJAT TEKEVÄT YRITYSTASON EDUNVALVONTAA
Kattava ja osaava henkilöstöedustajien verkosto työpaikoilla on pitkään ollut YTN:n edunvalvonnan tukijalka.
– Erona entiseen on, että yhä harvemmalla henkilöstöedustajalla on vain yksi fyysinen toimipiste. Heillä voi olla kymmenissä eri toimipisteissä edustettavia, joita he eivät ole ikinä tavanneet kasvokkain. Nyt työpaikan tunnelmien aistiminen vaatii hieman erilaista aktiivisuutta, sanoo Ekonomien erityisasiantuntija Kosti Hyyppä.
Hän vertaa nykytilaa 15 vuoden takaiseen, jolloin hän aloitti YTN:ssä ja alkoi työskennellä yritysten henkilöstöedustajien eli hedien kanssa. Hyypän aloittaessa YTN koulutti luottamushenkilöitä vain livenä, nyt käytössä ovat nettikoulutukset ja webinaarit. Hän arvioi, että kun talokohtaisten työehtosopimusten määrä kasvaa, hedit tarvitsevat entistä enemmän sopimusosaamista.
– Joka tapauksessa YTN:n täytyy pystyä houkuttelemaan tehtäviin ihmisiä, jotka osaavat neuvotella ja luoda hyvät suhteet työnantajiin. Kaikkein tärkeintä on ollut ennen ja varmasti jatkossakin kiinnostus ja halu hoitaa yhteisiä asioita.
Liisa-Johanna Pesonen on toiminut Fujitsu Finlandin pääluottamusmiehenä vuodesta 2013 ja on jäsen yrityksen eurooppalaisessa yritysneuvostossa EWC:ssä.
– Koen, että meillä henkilöstöedustajien arvostus on noussut. Kun sama ihminen hoitaa tehtävää pitkään, luottamus kasvaa. Mutta muualla hedien saaminen yrityksen hallintoon on kuulemma usein hankalaa, vaikka asiasta on säädetty laissa.
Fujitsulla on toimipisteitä ympäri Suomea ja etätyö on lisääntynyt. Pesonen vahvistaakin Hyypän huomion siitä, että edustettavien tavoittaminen vaatii luovuutta. Itse hän on pitänyt noin kerran kuussa luottamusmiehen aamukahveja Teamsin kautta.
Pesonen kuuluu Ekonomeihin ja on saanut paljon tukea tehtäviensä hoitoon.
– Liittoihin kuulumattomat henkilöstöedustajat ovat vaikeassa paikassa, kun ajatellaan esimerkiksi neuvottelukoulutuksen saamista.
Ex-toimijat kertovat: Eteenpäin on tultu, mutta parannuskohteita riittää
– Suurin saavutus oli, että ylemmät toimihenkilöt saatiin ylipäätään työehtosopimusten piiriin, vaikka kaikilla aloilla tessejä ei vieläkään ole, arvioi Heikki Kauppi.
TEK:n toiminnanjohtaja Kauppi oli YTN:n puheenjohtaja kolmeen otteeseen vuosien 2000 ja 2017 välillä. Nyt hän on eläkkeellä.
– Pitkät työajat ja palkattomat ylityöt ovat yhä ongelma, mutta tähän on vuosien varrella saatu jonkin verran parannusta. Ylempien palkkataso on kuitenkin edelleen länsieurooppalaisessa vertailussa heikko eikä pitkä koulutus näy palkassa tarpeeksi.
YTN:n luonne ”liittojen liittona” näkyi Kaupin aikana erilaisina sisäisinä jännitteinä. Juurisyynä oli se, että liitoilla on niin erilaiset jäsenkunnat.
Lotta Savinko on Akavan tasa-arvo- ja työympäristöpäällikkö. Vuosina 2011–15 hän toimi YTN:n varapuheenjohtajana Ekonomien mandaatilla, ja tuolloin uusi työmarkkinailmiö oli työsululla uhkailu.
– Ne olivat kauan olleet poissa agendalta, mutta kun me jätimme työtaisteluvaroituksen rahoitusalalla, työnantaja vastasi työsulku-uhalla. Tästä tuli jumiutuneiden neuvottelujen perussettiä, hän muistelee.
Viestinnässä panostettiin Savingon varapuheenjohtaja-aikana YTN:n näkyvyyden ja tunnettuuden lisäämiseen sekä järjestön ulkopuolella että omissa riveissä.
– Muille työmarkkinatoimijoille ei aina ollut selvää, että ylemmät toimihenkilötkin ovat olemassa henkilöstöryhmänä. YTN-liittojen jäsenillekin YTN oli usein vieras.
Toimiston roolin muutosta todistanut Nuutti Pursiainen oli YTN:n viimeinen pääsihteeri vuosina 2018–19.
– Kauteni oli tietynlainen murroskohta. Sen jälkeen toimiston esihenkilöksi palkattiin järjestöpäällikkö.
YKAssa työskennellyt Pursiainen oli pääsihteerinä luottamustehtävässä oman toimensa ohella. YTN:n toimistolla oli 2-3 työntekijää, kun nykyään toimistohenkilöstöä on 5. Muutosta edelsi jäsenliittojen keskustelu siitä, mitä ne neuvottelujärjestöltä halusivat.
– Organisaationa YTN on kehittynyt paljon. Toimisto tarjoaa tukipalveluita, mutta sopimustoimintaa hoitavat liittojen palkkalistoilla olevat ihmiset. Keskustelua on käyty siitä, pitäisikö heidänkin olla suoraan YTN:n palkkaamia.
Teksti: Mikko Nikula
Tutustuthan vielä näihin:
- Lue artikkeli: YTN:n merkitys on kokoaan suurempi
- Keitä ylemmät toimihenkilöt ovat? Tutustu YTN-dataan!
- Mitkä arvot ovat toimintamme perustana? Tutustu strategiaamme!
