Blogi: Kuka on maksajana, jos työntekijä uupuu?

YTN Tilintarkastus ja liikkeenjohdon toimiala tuottaa vuosittaisen jäsentutkimuksen, jossa tänä vuonna yksi teemoista oli työhyvinvointi. Sekä tilintarkastusalalla että taloushallintoalalla suuri työmäärä vaikuttaa työssä jaksamiseen.

Tuoreen tutkimuksen mukaan tilintarkastusalalla ja taloushallintoalalla työskentelevien henkilöiden vastauksista nousi viisi teemaa, joihin panostamalla työnantajat voivat edistää työhyvinvointia. Nämä ovat johtaminen, peruspalkkojen muuttaminen, toimeksiantojen riittävä resursointi, työmäärän jakautuminen tasaisemmin sekä oman osaamisen kehittämiseen panostaminen.

Jäsentutkimuksen mukaan tilintarkastusalalla on vaikea erottaa vapaa- ja työaika, sillä toimeksiannoilla on tiukat aikataulut ja henkilöstön odotetaan venyttävän työpäivää kiireisinä ajanjaksoina. Tämä ilmiö on myös tuttu taloushallintoalalla työskenteleville. Kiireellisten tilinpäätös- ja tilintarkastusjaksojen pyörittäminen liukumilla ylitöiden maksamisen sijaan on tunnistettava ilmiö molemmilla toimialoilla, minkä YTN Tilintarkastus- ja liikkeenjohdon toimiala tuomitsee jyrkästi.

Tilintarkastusalan vastuullinen asiamies Veera Hellman kertoo, että noin puolet vastaajaryhmistä sekä tilintarkastusalalla että taloushallintoalalla kokee työmäärän ajoittain liian suureksi.

”Lisäksi tilintarkastusalan vastaajista 9,3 prosentilla ja taloushallintoalan vastaajista 9,5 prosentilla on jatkuvasti liian suuri työmäärä. Luvut ovat liian suuria, ja tämä selkeästi vaikuttaa työssä jaksamiseen.”

Vertasimme tuloksia 10.11.2020 julkaistuun kansalliseen Työolobarometriin, josta käy ilmi ylempien toimihenkilöiden kokema krooninen väsymys, yksi työuupumuksen oireista. Tilintarkastusalalla (aina tai usein 32,4 %) ja taloushallintoalalla (aina tai usein 28,6 %) koetaan keskimäärin useammin väsymisen oireita kuin ylempien toimihenkilöiden (aina tai usein 14 %) keskuudessa keskimäärin.

Kuka korvaa työuupumuksesta johtuvan sairausloman työntekijälle?

Palautumisen merkitys on tärkeä työssä jaksamisen kannalta. Jos vaaka keikahtaa pitkittyneen työstressin puolelle, voimat voivat pahimmillaan loppua kokonaan ja toiminta pysähtyä. Viimeistään tässä tilanteessa henkilö hakeutuu työterveyshuollon vastaanotolle, jossa moninaisten oireiden syy tutkitaan. Työuupumukselle eli ”burnoutille” ei ole olemassa yksiselitteistä syytä. Työssään uupunut saattaa saada lääkäriltä sairauspoissaolotodistuksen, jossa on koodi Z73.0. Mitä käytännön merkitystä tällä kansainväliseen tautiluokitukseen perustuvalla ICD-koodilla on?

Z-koodillinen poissaolo ei ole sairauteen perustuva, kun taas F-koodit liittyvät esimerkiksi erilaisiin mielen häiriöihin ja stressitekijöihin. Työuupumuksesta keskivaikeaan masennukseen on määritelmällisesti lyhyt matka, mikä johtuu sairauspäivärahan korvauskäytännöistä. Lääkäri voi teettää työuupumuksesta kärsivälle testin, jonka tuloksen perusteella A-todistukseen voidaan merkitä ykkösdiagnoosiksi F-koodi sopeutumishäiriöstä, ahdistuneisuudesta tai masennuksesta. Tämä voi herättää työuupumuksen vuoksi hoitoon hakeutuneessa usein hämmennyksen tunteita: ”Olenko minä siis masentunut?”. Tällöin on hyvä ymmärtää yhteiskunnassa vallitsevat korvauskäytännöt.

Kelan määritelmän mukaan työuupumusta ei saisi leimata sairaudeksi, vaan se tulisi hoitaa työpaikalla. Tätä voidaan tulkita siten, että työstä johtuvien tekijöiden vuoksi oireileva ei ole sairas, vaan työ aiheuttaa oireilua. Yksinään Z-koodi ei ole Kelan sairauspäivärahaan oikeuttava sairaus, jolloin Kela ei korvaa poissaoloa työnantajalle. Osa työnantajista maksaa silti työehtosopimuksen mukaisesti sairausajan palkkaa, mutta kaikki eivät ole työehtosopimusten piirissä, jolloin korvausta ei saa työnantajalta eikä Kelalta.

YTN Tilintarkastusalan asiamies Sanna Frisk kysyy: ”Entä jos yrityksessä ei noudateta työehtosopimusta, mikä on tilanne esimerkiksi tilintarkastus- ja liikkeenjohdon toimialalla? Työuupumus on asia, johon pitäisi pystyä puuttumaan oikea-aikaisesti ilman työntekijälle asetettua painetta palkanmaksun keskeytymisestä.”

Työtuomioistuin on käsitellyt aiemmin tällaisia tapauksia ja todennut, ettei ole työnantajan edustajan tehtävä arvioida ja päättää, oliko henkilö sairas ja sairausloman tarpeessa vai ei.

Työuupumuksen kulut lankeavat yhteiskunnalle

Vuonna 2019 peräti 84 000 henkilöä sai sairauspäivärahaa mielenterveyden häiriöiden perusteella. Luku vastaa yli kolmannesta kaikista maksetuista sairauspäivärahoista, ja määrällisesti se tekee 5,2 miljoonaa päivää. Kelan tilastoissa ovat kaikki Kelan korvaamat maksupäivät eli poissaolopäivät 1+9 arkipäivän omavastuukauden jälkeen.

Työterveyslaitoksen arvion mukaan mielenterveysoireiden vuoksi Suomessa menetetään kaiken kaikkiaan noin 17 miljoonaa työpäivää vuodessa, jossa on mukana myös alle 10 päivän poissaolot, joita Kela ei korvaa työnantajalle, sekä työkyvyttömyyseläkkeet. Kuten luvuista voi päätellä, mielenterveyshäiriöt ovat yleisiä ja niistä tulisi puhua työpaikalla. Diagnoosien määrä on noussut myös siitä syystä, että aiheesta puhutaan enemmän yhteiskunnassa. Kelan blogissa Jenni Blomgren toteaa, että ”sairauspoissaoloja on tärkeää seurata, sillä ne ennustavat merkittävästi pitkäaikaisemman työkyvyttömyyden ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiä”.

Eläketurvakeskuksen mukaan työkyvyttömyyden masennusdiagnoosi on moniulotteinen ja piilottaa taakseen masennuksen lisäksi esimerkiksi ahdistuneisuuden sekä työuupumuksen, sillä tilastot koostetaan niin sanotun ykkösdiagnoosin pohjalta. Muut mielenterveyssyyt sisältävät esimerkiksi alkoholismin ja päihdeongelmiin liittyvät oireet. Yhteensä 103 000 henkilöä oli työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä vuonna 2019.

Työterveyslaitos arvioi, että mielenterveysongelmien kustannukset ovat Suomessa jo 5,3 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on yksi EU-alueen korkeimpia. Kustannusarvion laskeminen on monisyinen aihe, sillä pelkästään työyhteisössä siihen liittyvät poissaolokustannusten lisäksi sijaisuuksiin liittyvät oheiskulut.

Askeleet kohti parempaa työhyvinvointia

Työpaikalla yksi keino muuttaa kuormittunut tilanne on pitää työterveysneuvottelu eli ”kolmikantaneuvottelu” työnantajan ja työterveyshuollon edustajan kanssa. Työntekijän oikeutena on tuoda neuvotteluun työsuojeluvaltuutettu, luottamusmies tai molemmat. Työterveysneuvottelu ei keskity työntekijän terveydentilaan vaan työkykyyn, ja työterveyshuoltoa sitoo salassapitovelvollisuus terveydellisissä asioissa. Aloite neuvottelujen pitämiseen voi tulla työntekijän, esihenkilön tai työterveyshuollon suunnalta.

Työpaikalla tulee tehdä aitoja muutoksia työssä jaksamisen parantamiseksi, sillä työuupumuksella ei ole suoranaista paranemisaikaa. Tämä on hankala yhtälö, jos oma esihenkilö ei tunnista aitoa tarvetta työkuorman uudelleenjärjestelyyn tai työyhteisö odottaa sairauslomalta palaavan olevan heti täydessä työterässä.

Toipuminen on kuitenkin tätä pidempi prosessi, joka voi edellyttää myös työaikoihin liittyviä järjestelyjä. Työpaikkakohtaiseen varhaisen tuen malliin tulisi kirjata hälytysmerkit, joiden perusteella voidaan puuttua alentuneeseen työkykyyn. Ennakoiva terveydenhuolto erityisesti tietotyöläisten arjessa toimii paremmin kuin jälkihoito.

Odotamme mielenkiinnolla, miten Työterveyslaitoksen pilotti työuupumisen raja-arvojen tunnistamisesta etenee. Sairastumisen ehkäisy on sekä organisaation että yksilön eduksi, ja molemmat voivat vaikuttaa asiaan. Itse uskon ajatukseen, että diagnoosi ei ole leima. Huolehditaan toisistamme ja kysytään säännöllisesti, miten sinä voit. On olemassa vain yksi hyvinvointi, ja se on sama töissä sekä kotona.

Sanna Frisk, erityisasiantuntija
sanna.frisk@ytn.fi

Kirjoittaja toimii YTN Tilintarkastus- ja liikkeenjohdon toimialan taustaryhmässä.