Blogi: Tarjous, josta ei voi kieltäytyä

Kummisedässä tarjous, josta ei voinut kieltäytyä tehtiin niin, että ase oli ohimolla ja tälle sopimisen kohteelle kerrottiin, että sopimukseen tulee joko hänen nimensä tai aivonsa. Hakematta tämä rinnastus tulee mieleen paikallisen sopimisen edistämisestä Orpon hallituksen ohjelmassa.

Hallitusohjelmassa linjataan, että paikallinen sopiminen tulisi olla mahdollista kaikissa yrityksissä täysin riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä vai eivät ja onko niissä luottamusmiehiä vai ei. Tämä halutaan tehdä poistamalla työlainsäädännöstä järjestäytymättömiä yrityksiä koskevat sopimisen kiellot. Ja samalla poistetaan valtakunnallisten työehtosopimusten paremmat mahdollisuudet sopimiseen.

Corleonen toimintatapa on jo ohjelmassa. Kerrotaan tarkkaan mitä tapahtuu. Joko olet mukana tai olet roiskeina pöydällä.

Käytännössä siis halutaan, että kaikki yritykset voivat paikallisesti sopien poiketa työlainsäädännöstä. Eli yritys, jolla ei ole tukenaan työnantajajärjestöä – kun ei ole jäsen – tai osaamista, voi lähteä sopimaan tarkoitusta erikseen valitun edustajan, tai koko henkilöstön, kanssa tästä. Jos tässä edetään niin, että sopijaosapuolet tulevat sopimuksista niin laajassa kentässä mukaan tulee myös yksilöiden kanssa sopiminen.

Tämä halutaan siitä huolimatta, että tälläkin hetkellä sopimisen mahdollisuudet ovat avoinna kaikille. Yritykset voivat järjestäytyä työnantajaliittoon, jos ne haluavat sopimista. Samalla tulee kätevästi sieltä juridinen tuki sopimiselle. Jos nyt jostain syystä toisella osapuolella ei ole järjestäytyneitä palkansaajia, niin onneksi monissa sopimuksissa on jo nyt mahdollista sopia paikallisesti koko henkilöstön kanssa. Ja jos tätä tarvetta ilmenee, niin varmasti se saadaan sovittua myös muihin sopimuksiin.

Työmarkkinaosapuolet ovat kehittäneet paikallista sopimista määrätietoisesti. Mahdollisuudet ovat lisääntyneet. Ongelmia on edelleen paljon, esimerkiksi tiedonsaantiin liittyen. Usein tuntuu, että koettu ongelma on juuri se sopiminen, että toinen osapuoli haluaisi kertoa mitä ja miten sovitaan ja on sitten yllättynyt, kun se ei käykään.

Paikallisen sopimisen lisäämisessä onkin kyse muusta. Siinä on kyse valta-aseman muuttamisesta. Siinä on kysymys työnantajien järjestäytymisperusteiden murentamisesta ja sitä kautta yleissitovuuden heikentämisestä. Se mikä on puettu yhdenvertaisuuden kaapuun, on sopimusautonomiaan puuttumista.

Paikallista sopimista pitää kehittää. Työmarkkinaosapuolten voimin. Näpit irti sopimisesta, poliitikot.