Blogi: TES-neuvotteluiden tavoitelistat esiin?

Työehtosopimusneuvotteluihin kaivataan prosessina läpinäkyvyyttä, mutta millainen on viestinnällinen raja, kun kyse on neuvottelutavoitteiden julkisuudesta?

Neuvotteluiden agendalla olevien tavoitteiden julkisuudesta käydään neuvotteluiden aikaan keskustelua. Ajatus varsinkin vastapuolen, alkuvaiheessa usein mittavienkin neuvottelutavoitteiden julkaisemisesta kaikkien näkyville on ensimmäisellä ajattelemalla neuvottelijankin mielestä kieltämättä raflaava: nyt nuo kokeilevat kepillä jäätä siihen malliin, että se saisi varmasti monet hermostumaan vastapuoleen meille edullisella tavalla! Mutta miksei näin kuitenkaan kannata suinpäin toimia?

Tässä vaiheessa neuvotteluita tavoitelistat ovat vähän kuin lasten joululahjatoiveistaan joulupukille lähettämät kirjeet. Jos neuvotteluosapuolet alkaisivat nyt julkisesti mehustelemaan vastapuolen tavoite-esityksillä, olisi se verrattavissa jokseenkin siihen, että joulun alla vanhemmat taivastelisivat naapureillensa lastensa lahjatoivelistoja tyyliin ”Tiedätteks, meidän Janne haluaa joululahjaksi villihevoslauman talleineen ja Sannin lahjalistalla oli syvänmerensukellusvene! Siis noihan on ihan kohtuuttomia toiveita, ei meillä ole ikinä varaa tollasiin lahjoihin! Käsittämätöntä!”.

Miksi epärealistiselta näyttäviä tavoitteita sitten kannattaa pyöritellä neuvottelupöydissä realistististen seassa? Kysyin perheemme neljäsluokkalaiselta, osaako hän sanoa miksi lapset laittavat joululahjalistoihinsa toiveita joista he itsekin tietävät, etteivät niitä tule saamaan. Hän vastasi mielestäni mainiosti: ”no jos joskus saisi”. Hakisin vertailukohtaa myös kansalaisaloitteista. Niidenkin joukossa on monia jotka on laitettu aluille, vaikka aloitteen alullepistäjillekin on ollut alusta asti selvää, että kyseinen aloite ei tule koskaan saamaan riittävästi kannatusta edetäkseen eduskuntaan saakka. Aloite voi kuitenkin olla hyvä tehdä, sillä se nostaa jonkin asian tai epäkohdan esiin. Älyttömimmistä ja epärealistisimmista aloitteista sikiävä keskustelu ei kuitenkaan yleensä vie asioita eteenpäin, joten niihin ei lähtökohtaisesti kannata tuhlata aikaansa. Sama pätee ainakin osaan neuvotteluiden alkuvaiheessa esiteltävistä tavoitteista.

Tavoitteiden tarkemmat nyanssit ja painoarvot selviävät vasta neuvotteluiden kuluessa. Tämä pätee joskus myös omien tavoitteiden suhteen, kun näkee vastapuolen tavoitteet, tai heidän suhtautumisensa vastapuolen esityksiin. Neuvottelijoiden tehtävä on neuvotteluiden kuluessa kaivaa näistä ”joululahjatoivelistoista” esiin ne oleelliset ja tärkeät tavoitteet, joilla on mahdollisuus päästä läpi. Näin on tehtävä niin omien, kuin vastapuolen päämäärien suhteen. Kun ymmärtää omat ja vastapuolen tavoitteet sekä niiden prioriteetit ja paljonko tavoitteissa on neuvotteluvaraa, voidaan neuvotteluissa päästä paremmin eteenpäin.

Neuvottelustrategisista syistä omien tavoitteiden tärkeysjärjestystä ei mielellään kerrota heti kärkeen, vaan vastapuoli usein joutuu eri tavoin tunnustelemalla ja haistelemalla selvittämään, mikä toiselle on oleellista. Osa tavoitteista voi myös olla listalla vain joutuakseen jossain vaiheessa kauppatavaraksi. Tällöin voi olla eduksi, että vastapuoli ei tiedä toisen osapuolen tavoitteen tarkkaa arvoa etukäteen.

Alun neuvottelutavoitteet ovat siis lista asioista jotka olisi kiva saada. Osa niistä on tärkeämpiä, osa vähemmän tärkeitä, osa olisi saatava mielellään nopeasti, osa pidemmällä aikavälillä. Niistä voi myös nähdä vastapuolen sielunmaisemaa, aavistella tulevaa ja jopa käydä kauppaa.

Toiselle osapuolelle on kuitenkin kohteliasta antaa luottamuksellinen haistelurauha, eikä julkinen spekulointi keskeneräisillä asioilla tee sitä. Luottamuksellisuus on tärkeä osa neuvotteluita, ja sitä on syytä kunnioittaa. Neuvotteluita tulee vielä tämän kierroksen jälkeenkin, halvat pikavoitot eivät luo tarvittavaa luottamuksellisuutta eikä molempia osapuolia hyödyttävää, pitkäjänteistä neuvottelukulttuuria.

Neuvotteluiden edetessä kaiken kattavilla tavoitelistoilla on tapana supistua, ja pöydälle jäävät keskusteltavaksi ne oleellisimmat tavoitteet. Parhaassa tapauksessa käy niin, että keskusteluiden kautta osapuolten intresseistä löytyy yhtymäkohtia, ja voidaan löytää hyvä, molempia tahoja hyödyttävä ratkaisu. Joskus taas voi käydä niin, että jokin omista tärkeistä tavoitteista on vaarassa jäädä toteutumatta, tai vastapuolen tavoitteista jokin omille tavoitteille vaarallinen on pääsemässä läpi. Jos tilanne ei tällöin neuvotellen etene ja kärjistyy, voi hyvinkin olla perusteltua avata neuvotteluiden hiertämisen syitä tarkemmin julkisuudessa asti. Näin voidaan osoittaa vastapuolelle neuvottelutavoitteiden olevan tuettuja muuallakin kuin vain neuvottelijoiden papereissa.

Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä jollei siihen ole aitoa, neuvotteluita (myös pitkällä aikajänteellä) tukevaa syytä. Luottamuksellisuus neuvotteluiden osapuolten välillä on tärkeä säilyttää, eikä sitä kannata menettää rakentamalla neuvottelustrategiaansa helposti nurin puhallettavien, joululahjalistoihin verrattavien joutavien olkiukkojen varaan.

Björn Wiemers
Sopimusala vastaava, YTN tietoala
(09) 2291 2220
bjorn.wiemers@ytn.fi