Blogi: Etätyö: kaikki tai ei mitään?

Etätyökäytännöissäkin voidaan lyödä yli. Vaikka useimmissa yrityksissä on löydetty toimivat mallit etätyölle, kaksi ääripäätä nousevat ikävällä tavalla esiin.

Korona-etätyöskentely lähti monella työpaikalla käyntiin varsin vaivatta, sillä niissä oli etätyöstä hyviä kokemuksia ja käytäntöjä jo ajalta ennen pandemiaa. Koronatilanne pakotti myös aiemmin etätyöhön penseästi suhtautuneet työnantajat ottamaan sen käyttöön. Jotkut pääsivätkin kokeilemaan etänä työskentelyä ensi kertaa vasta nyt.

Valtaosassa yrityksistä löydettiin yhdessä työyhteisölle sopivat tavat tehdä etätyötä. Kokemukset siitä ovat olleet molemmin puolin pääosin positiivisia, kunhan puitteista on huolehdittu. Oikein toteutettuna etätyö tuntuu lisäävän myös työhyvinvointia. Huomattava osa yrityksistä onkin jatkanut etätyökäytäntöjä Suomessa asetettujen rajoituksienpoistumisen jälkeenkin.

Rajoitusten poistamisen jälkeen joidenkin työnantajien suhtautumisessa etätyöhön nousi esiin kaksi selkeästi poikkeavaa ja keskenään vastakkaista äärimallia

1. ”Korona oli poikkeus, nyt palataan kaikki kokonaan toimistolle. Etätöitä ei saa enää jatkossa tehdä, sillä toimistolla olette ahkeria, kotona vain laiskottelette.”
2. ”Meillä on aina kannustettu etätyöhön. Nyt huomattiin, että sehän toimii niin hyvin, että toimitiloista on päätetty säästösyistä luopua kokonaan.”

Osa yrityksistä siis kielsi etätyöt kokonaan, vaikka työt olivat sujuneet etänä hyvin eikä ongelmia muutenkaan esiintynyt. On eri asia, jos etäily ei onnistu esimerkiksi asiakasprojektien tietoturvavaatimusten tai jonkin muun riittävän hyvän syyn vuoksi. Mutta jos etätyöskentely kielletään luottamuspulaan vedoten, tai ihan vain periaatteesta, ei kannata ihmetellä jos työntekijät ovat nyreissään.

Osa yrityksistä taas innostui etätyöstä niin, että ne pohtivat toimitiloistaan luopumista. Tämä toisi arvattavasti välittömiä säästöjä. Mutta jos työpaikka ei tarjoa mitään puitteita live-kohtaamisille, on muun muassa työyhteisön yhteenkuuluvuudentunnetta vaikeaa ylläpitää.

Porukka pystyy kyllä psyykkaamaan itsensä osaksi työpaikkaa muutaman kuukauden ajan. Mutta jos tästä erillään olemisesta tulee pysyvä olotila, se alkaa ohentamaan työpaikalle hyvin oleellista ”puhalletaan yhteen hiileen” -tunnetta. Työkavereiden seuraa kaivataan, jollekin he voivat olla todella tärkeä, jopa ainoa sosiaalinen ympäristö.

Aitoa fyysistä tapaamista tarvitaan myös, kun aloitetaan uutta projektia tyyppien kanssa, jotka eivät ennestään tunne toisiaan. Nimestään huolimatta Teams ei tarjoa samanlaista ihmisten välistä tiimiliimaa kuin aidot kohtaamiset.

Pandemian toinen aalto näyttää nyt tekevän uutta tulemistaan, ja rajoitteita ja suosituksia onkin palautettu. Tilanne vaatii venymistä, eikä fyysisiä tapaamisia nähdä luultavasti vielä hyvään toviin. Etätyö näyttää olevan täällä enemmän tai vähemmän pysyäkseen, ja sen käytäntöjen kehittämiseen kannattaa panostaa.

Kun koronan jälkeen palaamme työnteon malleissa uuteen normaaliin, on syytä varmistaa, että etätyö otetaan työntekomallina huomioon. Hyviksi havaituista käytännöistä kannattaa pitää kiinni, ja suunnitella yhdessä molempia osapuolia parhaiten palveleva ratkaisu. Yleensä se löytyy jostain ääripäiden välistä.

Björn Wiemers
Sopimusalavastaava, YTN tietoala
(09) 2291 2220
bjorn.wiemers@ytn.fi