SEL, TU, MVL ja YTN: Työelämän hyvä laatu pidentää työuria
Julkaistu
Kategoriat
Jäsentiedote 22.1.2010
Elintarviketeollisuuden palkansaajajärjestöt esittävät
yhteisen huolensa käynnissä olevien eläkeneuvotteluiden ratkaisuista.
Mekaaninen lakisääteisen eläkeiän nostaminen ei saa ihmisiä työskentelemään
pidempään. Parhaiten työuria saadaan pidennettyä parantamalla työelämän laatua,
järjestöt painottavat.
Normaalille vanhuuseläkkeelle suomalainen siirtyy
keskimäärin 63-vuotiaana, jos tilastoista otetaan pois työkyvyttömyyseläkkeelle
joutuneet. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin jo 52-vuotiaana. Jos työuria
tahdotaan pidentää, on kohdistettava huomio ihmisten työkykyyn ja sen
ylläpitämiseen.
Työhyvinvointia ja työssä jaksamista voidaan parantaa
kevennetyillä työaikaratkaisuilla, työikäisten osaamista kehittämällä ja
parantamalla johtamista sekä esimieskoulutusta. Työterveyshuoltoa ja erilaisia
ikäohjelmia on syytä kehittää työntekijöiden työkyvyn ylläpitämiseksi.
Elintarviketeollisuus on kärjessä sairaustilastoissa ja
työtapaturmissa. Myös ennenaikaisesti työelämästä syrjään joutuvien
työkyvyttömyyseläkeläisten suuri määrä kertoo elintarvikealan työtehtävien
kuormittavuudesta ja työskentelyolosuhteiden vaativuudesta. Työssä jaksamiseen
on kiinnitettävä alalla aiempaa enemmän huomiota kaikissa henkilöstöryhmissä.
Vuorotyö ja epätyypilliset työajat koskevat yhä useampaa
alalla työskentelevää. Tehokkuusvaatimusten kasvu on lisännyt työmääriä, ja
alalla vaaditaan yhä enemmän joustamista työajoissa. Jaksamiselle tärkeä
vapaa-aika vähenee, kun työ- ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät.
Työurien pidentämiseksi työnantajat pyrkivät tukkimaan
väylät, joiden kautta päästään varhennetulle eläkkeelle. Leikkauslistalla ovat
muun muassa työttömyysturvan lisäpäivät ja osa-aikaeläke.
Väylien tukkiminen ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että
työelämässä olisi automaattisesti käytettävässä aiempaa enemmän työvoimaa. Jos
työntekijä on menettänyt terveytensä ja siten kykynsä työntekoon, siirtyy hän
työelämästä pois. Inhimillistä olisi, että hän saa menetyksistään ja
antamastaan työpanoksesta korvauksen kohtuullisen eläkkeen muodossa.
Työnantajien vaatimuksena on, että täyden eläkkeen
saamiseksi on työuran kestettävä neljäkymmentä vuotta. Oletuksena ilmeisesti
on, että yksilöiden elämänkaaret ovat samanlaisia ja yhteismitallisia.
Skenaariossa jokaisella on mahdollisuus siirtyä työelämään nopean koulutusuran
jälkeen ja työelämästä ei jouduta syrjään kuin omasta tahdosta.
Työnantajien tavoitteen toteutuessa voidaan haudata haaveet
työvoiman joustavuudesta ja halukkuudesta siirtyä uusiin tehtäviin täysin
uusille aloille. Vähentäväthän uudelleenkouluttautuminen ja siirtyminen
toiselle alalle työuran pituutta.
Turvallisessa, hyvin johdetussa ja hyvinvoivassa
työyhteisössä terveen työntekijän voidaan olettaa keräävän kymmeniä vuosia
työelämässä. Toimivat ratkaisut onkin löydettävissä ainoastaan pitkäjänteisellä
työelämän laadun parantamisella.