Blogi: Aika on arvokkainta, mitä meillä on

Sanon usein, että työehtosopimusten neuvottelussa ja työmarkkinaedunvalvontatyössä on pohjimmiltaan kyse siitä, onko meillä aikaa, varaa ja energiaa palautumiseen, perheelle, ystäville ja harrastuksille…intohimoille ja rakkaudelle! Tämä ei kuitenkaan ole ihan totta. Me liitot voimme neuvotella mitä vain sopimuksia ja lobata lakeja, mutta jos työnantajat eivät noudata heitä sitovia sopimuksia tai lakeja ja työntekijät eivät pidä kiinni oikeuksistaan, on meidän liittojen asiantuntijoiden vaikea tehdä asialle yhtään mitään.

Mitä se sitten muille kuuluu, jos joku haluaa tehdä kellon ympäri töitä ilman lisäkorvauksia? Kyllä se kuuluu. Mielenterveysongelmat ovat suurin yksittäinen työkyvyttömyyden syy. Kun työkuorma on liian suuri ja palautumiseen ei ole riittävästi aikaa, niin mieli ei kestä. Burn outiin sairastuvatkin usein ne kaikista tunnollisimmat ja innokkaimmat työntekijät. Samaan aikaan työuria pitäisi pidentää, kun eläkeläisten määrä sen kun kasvaa. Tämä on haaste koko yhteiskunnalle. Nuorethan tietenkin jaksavat, paitsi että eivät jaksa hekään.

Olen kuullut useista työpaikoista, joissa työntekijöillä on tapana notkua työpaikalla illalla, koska se nyt vain on tapana, jos ei halua osoittaa olevansa epämotivoitunut työntekijä. Työpaikoista, joilla ylitöitä ei tehdä. Tai no oikeasti tehdään joka päivä, mutta niitä ei saa kirjata, koska niistä tulee lisäkustannuksia työnantajille. Työpaikoista, joissa saldoleikkuri syö satoja tehtyjä työtunteja ahkerimmilta työntekijöiltä. Ja jopa sellaisista työpaikoista, joissa työpäivän pituudesta riippumatta kirjataan joka päivä 7,5 tuntia.

Älkää suostuko tämmöiseen! Jos työpaikan kulttuuriin kuuluu iltaisin toimistolla notkuminen, pitää kulttuuria muuttaa. Saldon tarkoitus ei ole toimia työnantajan vaan työntekijän joustona. Jos työnantajan tai asiakkaan antamat tehtävät kuormittavat henkilöä niin paljon, että niitä ei ehdi tehdä kahdeksantuntisten työpäivien aikana, asiasta pitää sanoa esihenkilölle. Nämä yli menevät tunnit tulisi voida kirjata ylitöiksi ja mikäli se ei työnantajalle sovi, tämän tulee järjestää työt niin, että normaali työaika riittää. Ylityö on työnantajalle kalliimpaa ja niin sen pitääkin olla. Ylityön kalleuden on tarkoitus ohjata siihen, että ihmisiä ei kuormiteta liikaa. Projektisuunnitelmat pitää alunperinkin tehdä tehdä realistisesti. Tilapäiset ylityökustannukset sisältyvät yrittäjän riskiin, eikä sitä riskiä pidä kaataa työntekijälle. Pidä myös itse huoli siitä, että saldoja ei kerry niin paljoa, että leikkuri veisi tehtyjä työtunteja.

Ymmärrän sen, että yksittäisen työntekijän ei ole helppoa saada aikaan muutosta. Jos työaikaan liittyvät asiat ja ylitöiden korvaukset eivät ole työpaikallanne kunnossa, niin kehotan juttelemaan asiasta henkilöstöedustajienne eli esimerkiksi luottamushenkilön ja/tai työsuojeluvaltuutetun kanssa. Nostakaa kissa pöydälle työyhteisössänne. Tarvittaessa saatte tukea YTN:n asiantuntijoilta. Voitte olla yhteydessä esimerkiksi YTN:n sopimusalavastaavaan, joka voi jopa olla yhteydessä työnantajaanne.

Omaa aikaasi voit aina myydä, mutta et voi koskaan ostaa sitä takaisin. Älä siis myy sitä liikaa, älä polkuhintaan, äläkä ainakaan lahjoita sitä ilmaiseksi. Vuonna 1996 Coca-Colan entinen toimitusjohtaja Bryan Dyson piti tärkeän puheen, josta katkelman haluaisin tähän loppuun vielä siteerata:

”Ajattele, että sinulla on viisi palloa, joilla jonglööraat ja joita kaikkia sinun pitäisi pitää ilmassa. Nämä pallot ovat työ, perhe, terveys, ystävät ja mieli. Työ on kuin kumipallo. Jos se tipahtaa, niin se pomppaa aina takaisin. Mutta muut pallot on tehty lasista. Jos joku niistä tippuu, se naarmuuntuu tai jopa särkyy. Et koskaan pysty korjaamaan sitä täysin ennalleen.”