
Haitallinen kuormitus korkeakoulutettujen asiantuntijoiden työssä on lisääntynyt, ja työuupumuksen riski on kasvanut merkittävästi. 52 prosenttia Akavan kyselytutkimuksen vastaajista arvioi oman työuupumusriskinsä suureksi tai melko suureksi, yksityisellä sektorilla 46 prosenttia.
Vuoden 2024 kyselyssä 38 prosenttia kaikista vastaajista ja 30 prosenttia yksityisen sektorin vastaajista kertoi työuupumisriskinsä olevan melko suuri tai suuri.

– On tuo hurja kasvu, harvoin tulee näin lyhyessä ajassa näin isoja muutoksia, sanoo erityisasiantuntija Arttu Piri Akavasta.
Naiset pitävät työuupumustaan todennäköisempänä kuin miehet. Yksityisen sektorin miesvastaajista 42 % piti riskiä omalla kohdallaan vähintään melko suurena, naisista 51 %.
Kuitenkin noin kaksi kolmasosaa eli suuri enemmistö oli ainakin melko tyytyväisiä työhönsä.
– Tulokset voivat tuntua ristiriitaisilta, mutta akavalaiset työskentelevät merkityksellisiksi kokemissaan tehtävissä ja aloilla, joille ovat itse kouluttautuneet. Siksi työn sisältöön voidaan olla tyytyväisiä, vaikka sen kuormittavuus esimerkiksi työmäärän takia olisi hälyttävällä tasolla, tulkitsee Piri.
Tulokset käyvät ilmi Akava Works -työolotutkimuksesta, joka selvitti korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden työn kuormittavuutta ja työnteon tapoja. Tutkimus tehdään kahden vuoden välein, ja tänä vuonna siihen osallistui yhteensä noin 4 000 vastaajaa Akavan eri liitoista.
Johtamistyyli ei tue henkilöstön jaksamista
Työuupumusriskin nopea kasvu selittynee paljolti työmarkkinoiden myllerryksellä ja epävarmuudella, arvelee Piri. Muutosneuvotteluita ja irtisanomisia on ollut runsaasti, työttömyysluvut ovat korkeat. Heikko taloustilanne näkyy työssä olevien kuormituksen lisääntymisenä.
Syytä lienee kuitenkin myös johtamisen ongelmissa. Vaikeina aikoina olisi erityinen tilaus psykologisia seikkoja ja työhyvinvointia painottavalle johtamiselle, mutta kyselyn perusteella siitä on vajetta.
– Noin neljäsosa kaikista vastaajista on täysin eri mieltä väitteestä, jonka mukaan johto pitää työntekijöiden psykologista terveyttä yhtä tärkeänä kuin tuloksellisuutta. Vain 12 prosenttia oli täysin samaa mieltä. Vastaajat siis kokevat, että psykososiaalinen terveys ei näy johtamisen premissinä. Tämä on herättelevä havainto, Piri toteaa.

YTN:n puheenjohtaja Teemu Hankamäki pohtii, onko laajalla etätyön tekemisellä jokin yhteys uupumisriskiin.
Johtamisen tavat ja käytännöt eivät ehkä ole pysyneet muuttuneen tilanteen perässä.
– Koronaa edeltäneen työtavan aikana esihenkilöllä varmastikin oli parempi mahdollisuus havaita ja ymmärtää alaisensa mahdollinen työuupumisriski, eli niin sanottu työkunto oli helpommin nähtävissä.
Vaikka vastaajien mielestä työntekijöiden psykologista terveyttä ei arvosteta, he olivat muihin johtamisen aspekteihin pääosin tyytyväisiä. Yksityisen sektorin vastaajista 53 % oli täysin samaa mieltä ja 28 % melko samaa mieltä esimerkiksi väitteestä ”esihenkilöni kohtelee alaisiaan oikeudenmukaisesti”.

Psykososiaalisen kuormituksen ehkäisy lakiin
Haitallista kuormitusta aiheuttavat asiat asiantuntijatyössä voi jakaa neljään luokkaan, kertoo Arttu Piri. Ne ovat kiire, työn epävarmuus, työn läikkyminen vapaa-ajan puolelle sekä työympäristötekijät.
– Kiireen tärkeimmät aiheuttajat ovat liian kireät aikataulut, monen asian tekeminen samanaikaisesti ja toistuvat työn keskeytykset. Yksityisellä sektorilla 61 prosenttia koki, että usean asian tekeminen yhtä aikaa aiheuttaa heille haitallista kuormitusta.
Ajoittainen kiire työtä tehtäessä on toki normaalia, mutta ihmisen kiireensietokyvyllä on rajansa.
– Kun ylitetään tietty haitallinen raja, työ alkaa aiheuttaa terveysriskejä.
Työn tekeminen työajan ulkopuolella on tyypillinen ilmiö nimenomaan asiantuntijatyölle. Sitä edesauttaa muun muassa se, että työhön liittyviä yhteydenottoja tulee paljon myös vapaa-ajalla.
Haitallisen kuormituksen vähentämistä tulisi tukea lakimuutoksella, katsoo Teemu Hankamäki.
– Työturvallisuuslakia tulee täsmentää niin, että työnantajalla on selkeä velvollisuus ehkäistä ja hallita työntekijöiden psykososiaalista kuormitusta. Lisäksi tarvitaan asiaa tarkentava asetus, joka määrittelee tarkemmin työn sisältöön, organisointiin ja työyhteisön toimivuuteen liittyvät kuormitustekijät.
Enemmistö tekee etätöitä ja pitää niistä – ”Parasta olisi joustaa puolin ja toisin”
Akava Worksissa tutkittiin myös, paljonko vastaajat tekevät etä- ja hybridityötä ja miten he siihen suhtautuvat. Enemmistö työskentelee ainakin jonkin verran etänä. Yksityisen sektorin vastaajista 30 % kertoi, että heillä on 1–2 etätyöpäivää viikossa, 20 prosentilla oli 3–4 päivää ja 14 % ilmoitti tekevänsä pelkästään tai lähes yksinomaan etätöitä. Vain 17 % ei tehnyt etätöitä lainkaan.
Kysely tehtiin ennen kuin suuret työnantajat alkoivat kiristää etätyöpolitiikkaansa. Esimerkiksi OP-ryhmä ilmoitti syyskuussa, että työntekijöiden on oltava toimistolla vähintään puolet työajastaan.
Puheenjohtaja Hankamäen mielestä sekä etä- että lähityön kannattajilla on validit perustelunsa.
– Työnantajilla on varmasti näissä jokin idea takana, mutta heidän pitäisi kyetä selittämään, miksi muutoksia tehdään. Mitä jos joku on muuttanut Helsingistä Jyväskylään, kun on ehtinyt tottua käytäntöön, että 1–2 päivää kuukaudessa toimistolla riittää? Etätyöllä on kuitenkin tosi paljon hyviä puolia, se vaikuttaa työhyvinvointiin ja jaksamiseen positiivisesti.
Toisaalta etätyön puolestapuhujien olisi otettava huomioon, että työntekijä on osa työyhteisöä, jolla voi olla kollektiivisia tarpeita yksilöä kohtaan.
– Onko silloin enää osa yhteisöä, jos aina tekee töitä kotonaan niin kuin freelanceryrittäjä? Kyllä sillä jokin arvo on, että yhteisön jäsenet tapaavat toisiaan, eikä tätäkään näkökohtaa voi sivuuttaa, Hankamäki sanoo.
Hän korostaa yritysten sisäistä vuoropuhelua ja sopimista työnantajan yksipuolisen sanelun sijaan.
– Etätyön tekemisestä kannattaisi lähtökohtaisesti sopia kirjallisesti, osana työsopimusta. Näin vältyttäisiin mahdollisilta epäselvyyksiltä. Parasta olisi toimiva hybridityö, jossa joustetaan puolin ja toisin.
Monin paikoin sopiminen onkin toiminut: yksityisen sektorin vastaajista 65 prosenttia oli erittäin tyytyväisiä etätyön määrään omassa työsuhteessaan ja 56 prosenttia oli erittäin tyytyväisiä tapaan, jolla asiasta oli työpaikalla sovittu.
Yritysten tehtävä valintoja

– Halutaanko, että asiantuntijat pysyvät töissä vai ajatellaanko, että jostain tulee uusia tilalle? Tässä on organisaatioilla valinnan paikka, kommentoi työolotutkimuksen tuloksia Sirkku Pohja, joka työskentelee työelämäedunvalvonnan työelämäasiantuntijana TEKissä ja YTN:ssä.
Haitallisen kuormituksen ehkäisy ei yleensä onnistu ilman aktiivisia toimia.
– Vaatii työtä ja ehkä vähän rahaakin selvittää, mistä kuormitus omalla työpaikalla aiheutuu.
Asiaa vaikeuttaa, että suomalaisessa työkulttuurissa jopa ihannoidaan ihmistä, jolla on jatkuva kiire ja liikaa töitä. Pohja kuvailee tätä ”kaadutaan saappaat jalassa -asenteeksi”. Parempi ihmisjohtaminen ja henkilöstön osallistaminen voisivat vähentää työnantajalle kalliiksi tulevia sairauslomapäiviä. Esimerkiksi suunniteltaessa tehostamistoimia vaikeassa taloustilanteessa kannattaisi hyödyntää henkilöstön asiantuntemusta.
– Kun yritykset keskittyvät hengissäpysymiseen, silloin unohtuu, että ihmiset tekevät sen tuloksen ja he itse tuntevat työnsä parhaiten. Ylemmät toimihenkilöt ovat korkeasti koulutettuja, ja heiltä voi löytyä hyviä ratkaisuja. Eivät kaikki talousluvut kuitenkaan ole salaisia.
Eräs konkreettinen keino asiantuntijoiden työhyvinvoinnin edistämiseksi olisi lakimuutos, joka antaisi ylemmille toimihenkilöille oikeuden valita oma työsuojeluvaltuutettu. Nykylainsäädännön lähtökohta on, että työntekijät valitsevat työsuojeluvaltuutetun keskuudestaan, mutta toimihenkilöille ja ylemmille toimihenkilöille työsuojeluvaltuutettu on yhteinen.
– Joissain fiksuimmissa organisaatioissa, joissa ymmärretään työsuojelun arvo, kaikki henkilöstöryhmät saavat valita oman työsuojeluvaltuutetun. Joissain paikoissa jopa esihenkilöt valitsevat omansa. Tätä voi suositella kaikille vähänkin isommille työpaikoille, sanoo Pohja.
Teksti: Mikko Nikula
Graafit: Akava Works -työolotutkimus
Arttu Pirin kuva: Veikko Somerpuro
Teemu Hankamäen ja Sirkku Pohjan kuvat: Opa Latvala
”Työsuojeluvaltuutettu tukee työpaikan hyvinvointia ja kilpailukykyä.” Suunnittelu- ja konsulttialalla työsuojeluvaltuutettuna työskentelevä Mohammad Rostami Barouei kertoo työsuojeluvaltuutetun tehtävästä lisää, lue artikkeli.
Tutustu työsuojeluaiheisiin sivuihimme.
