Paikallisella sopimisella tarkoitetaan työpaikkatasolla tapahtuvaa sopimista työsuhteen ehdoista tai niiden muuttamisesta. Seuraavassa käydään lyhyesti läpi paikallisen sopimisen periaatteita erityisesti järjestösektorin näkökulmasta.
1. Paikallinen sopiminen työehtosopimuksettomilla työpaikoilla
Varsin monet järjestösektorin työntekijät työskentelevät järjestöissä, joissa ei sovelleta mitään työehtosopimusta. Tämä voi johtua joko siitä, että järjestön toimialalla ei ole lainkaan työehtosopimusta tai sitten toimialan työehtosopimus on ainoastaan ns. normaalisitova eli sitoo ainoastaan työnantajajärjestöön järjestäytyneitä työnantajia.
Mikäli työehtosopimusta ei lainkaan ole tai jos työnantaja on normaalisitovalla toimialalla järjestäytymätön, perustuvat työsuhteen ehdot työlainsäädäntöön (ennen kaikkea työsopimuslaki, työaikalaki ja vuosilomalaki) sekä työsopimuksen ehtoihin.
Paikallinen työpaikkakohtainen sopiminen ja edellä mainituista laeista poikkeaminen on tällöin mahdollista lakien nimenomaisesti sallimissa rajoissa. Lain minimiä paremmista ehdoista voidaan sen sijaan aina sopia. Tällöin paikallinen sopiminen on ennen kaikkea yksilökohtaista sopimista työnantajan ja työntekijän välillä. Kukaan muu kuin työntekijä itse ei voi sopia työsopimuksensa ehtojen muuttamisesta.
2. Paikallinen sopiminen työpaikoilla, joissa sovelletaan työehtosopimusta
Mikäli järjestön toimialalla on työehtosopimus (esimerkiksi sosiaalialan järjestöjen työehtosopimus), perustuu työpaikkakohtainen paikallinen sopiminen työehtosopimuksen valtuutusmääräyksiin.
Tällöin on syytä huomata, että mahdollisuus paikalliseen sopimiseen riippuu merkittävässä määrin siitä, sovelletaanko työehtosopimusta työpaikalla normaalisitovuuden vai yleissitovuuden perusteella. Yleissitova työehtosopimus koskee kaikkia alan työnantajia näiden järjestäytymisestä riippumatta, mutta järjestäytymätön työnantaja voi sopia yleissitovan työehtosopimuksen määräyksistä poiketen vain hyvin rajoitetusti. Tällä tarkoitetaan nimenomaan TES-ehtoja heikentävää sopimista. TES-ehtoja paremmista työsuhteen ehdoista voidaan sen sijaan aina sopia.
Järjestäytyneet työnantajat (joita työehtosopimus siis sitoo normaalisitovuuden perusteella) voivat tehdä työntekijöiden kanssa TES-valtuutussäännösten perusteella myös heikennyksiä TES-määräyksiin (esim. sopimus työehtosopimukseen perustuvan lomarahan poistamisesta vaikeutuneessa taloudellisessa tilanteessa). Työaika-asioista voivat myös järjestäytymättömät työnantajat sopia työehtosopimusmääräyksistä poiketen, mikäli työehtosopimuksessa on annettu valtuutus TES:n työaikamääräyksistä poikkeamiseen paikallisesti.
3. Mitä paikallisesti sovitaan?
Paikallinen sopiminen koskee yleensä palkkausta, työaikaa ja vuosilomaa koskevia ehtoja. Esimerkiksi työaikalaki sallii sopimisen liukuvasta työajasta sekä vuorokautisen työajan pidentämisestä enintään yhdellä tunnilla enintään neljän viikon tasoittumisjaksossa.
Kuten edellä todettiin, on lain ja mahdollisten työehtosopimusten määräyksiä paremmista ehdoista aina mahdollista sopia. Työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopiminen voi tapahtua työnantajan ja työntekijän välillä tai sitten työnantajan ja työntekijöitä edustavan luottamusmiehen välillä sen mukaan, kuin työehtosopimuksessa on sovittu. Onnistunut paikallinen sopiminen perustuu aina vapaaehtoisiin, asiallisen tietojenvaihdon ja neuvottelumenettelyn jälkeen syntyneisiin sopimuksiin. Aloitteentekijänä voi olla työnantaja tai työntekijät ja vapaaehtoisuuteen kuuluu myös se, ettei sopimukseen aina päästä.
Mikäli työpaikallasi nousee esiin kysymyksiä työsuhteen ehtojen muuttamisesta paikallisella sopimuksella, kannattaa asian tiimoilta olla yhteydessä järjestösektorin asiamiehiin tai lakitukeen.